Verotietojen julkistaminen

Heikki Vesikansan (HS Mielipide 3.11.) hyvän mielipidekirjoituksen luettuani tuli mieleen kirjoittaa omakin kirjoitus tänne blokiin.

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei pieniä tuloja ole syytä hävetä. Päinvastoin, olisi syytä tuoda esiin pienet palkat ja puhua enemmän siitä miten pienillä palkoilla tulee toimeen, vai tuleeko? Soisin että ihmiset voisivat avoimesti kertoa mitä ansaitsevat, tulotasosta riipumatta.

Mielestäni myöskään suuria tuloja ei ole syytä hävetä. Tämän vuoksi verotietojen julkistamisessa ei ole mitään väärää, ovathan nuo tiedot jokatapauksessa julkisia.
Joillekin ihmisille toisten tulojen tirkistely ja päivittely on suorastaan elämäntapa, itse en lukeudu heihin. Minulle on samantekevää paljonko joku tienaa tai maksaa veroja. Suurempi kysymys minulle on kuinka voisin itse nostaa omaa tulotasoani? Samalla maksaa edes hiukan veroja, joilla pitkäaikaistyöttömän elämäni kustannetaan.

Tässäkin asiassa pitäisi olla avarakatseinen. Kaikki mikä on julkista, lakkaa lopulta kiinnostamasta ihmisiä. Kun asiasta on kirjoitettu tarpeeksi paljon, ei se kiinnosta enää ketään.

Paljon suurempi ongelma kuin verotietojen julkistus on se, paljonko verotuloja jää saamatta, kun suurimmat tulot ovat pääomatuloja, joiden verotus on paljon alhaisempi kuin ansiotulojen.
Kun päättäjät suuressa nerokkuudessaan aikoinaan erottivat nuo kaksi tulolajia toisistaan, onkin nyt saaatu ihmetellä verotulojen pienenemistä, kun ansiotuloja siirretään pääomatuloiksi.
Myös veronkierto on iso ongelma. Erityisesti yritysmaailmassa puhutaan verosuunnittelusta, joka on yhdenlaista, laillista verojen kiertämistä sekin. Siinä pyritään minimoimaan verojen maksu.
En tietenkään tarkoita että kaikki verosuunnnittelu olisi pahasta, se on menojen optimointia siinä missä tarjouspyyntöjen tekeminenkin. Ainoastaan se osa, jossa verotulot menevät veroparatiiseihin tai yleensä Suomen verokarhun ulottumattomiin.

Näkemyksemme kirjoittajan kanssa erovat myös siinä, miten suuren palkan kukin on koulutuksellaan ansainnut. On toki kohtuullista saada korkeampaa palkkaa vastikkeeksi pidemmästä koulutuksesta. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että alimmat palkkaluokat pitäisi lähteä tasolta, jolla ei ilman tukia pysty elämään.
Mielestäni suurin syy korkean koulutuksen hankkimiseen on työn helppous ja mukavuus. Vasta toissijainen syy on palkka. On paljon miellyttävämpää työskennellä työpöydän takana, kuin liukuhihnan takana. Fyysisesti ja henkisesti helpot työt, kuten insinöörin työ usein on, ei mielestäni oikeuta kohtuuttoman suureen palkaan mekaanikon palkkaan verrattuna.

Mutta tämä on vain minun mielipiteeeni. Keskenjääneissä insinööriopinnoissani tähtäimeni oli nimenomaan päästä parempiin töihin ja siistiin sisätyöhön, palkasta riippumatta. Jälkeenpäin ajatellen, ylipäänsä päästä töihin.

Tosi on, totesi jo Lassin Jaska aikoinaan. Suomessa yhteiskuntaa pyörittää taloudellisesti suurituloisten puolikas ja työnteolla pienipalkkaisten puolikas.