Vain nolla euron tähden

 

Välillä ihmettelen politikkojen parkua siitä, että tukiin menee paljon rahaa. Tottakai niihin menee, kun Suomessa kaikki tehdään aina vaikeimman ja kalleimman kautta!

Erityisesti KELA:n päätöksenteko lähtee aina negatiivisen kautta, eli etsitään jokaisesta hakemuksesta mitä tahansa syytä hylätä se. Kun hakemus hylätään, mistää tahnasa syystä, johtaa se siihen, että asiaa joudutaan käsittelemään useaan kertaan. Jokaiseen käsittelykertaan hukataan resursseja, samalla kun kustannukset kasvavat. Kielteinen päätös voi myös johtaa työlääseen ja kalliiseen valitusprosessiin, joka kestää kuukausia, jopa vuosia.

Kun lopulta saadaan aikaan myönteinen päätös, on rahaa palanut turhiin uusintakäsittelyihin jo paljon ennemmän kuin alkuperäisen hakemuksen hyväksyminen olisi maksanut. Lisäksi tulevat muut kulut, kuten erääntyneiden laskujen perimiskulut, joihin palaa lisää rahaa.

Olin muuttamassa viime kesänä uuteen asuntoon. Tiedustelin KELA:lta etukäteen onko minulla mahdollista saada muuttoavustusta ja vuokravakuuden takausta. Vastaus oli, ettei mitään estettä ole. Etsin asuntoa keväästä alkaen ja kävin katsomassa useampaa asuntoa, jotka hylkäsin joko liian kalliina tai sopimattomina. Viimein löysin mieleiseni asunnon, joka oli mielestäni sijainti ja varustelu huomioon ottaen varsin edullinen. Ensimmäistä kertaa eläessäni tunsin tulleeni kotiin!

En ole koskaan aikuisiällä vielä asunut asunnossa, jota voisin kutsua kodiksi. Joka siis tuntuu siltä että kuulun tänne ja tämä on minulle sopiva ja mukava asunto. Ennen kuin viime kesänä.

Kuten sanotaan: Kun jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se usein myös on sitä. Niin tälläkin kertaa. Olin jo keväällä huolehtinut siitä, ettei luottotiedoissani ollut maksuhäiriö merkintää (olin maksanut häiriön aiheuttaneen laskun jo edellisenä kesänä). Niinpä saatoin tehdä vuokrasopimuksen ja sainkin asunnon. Tarvitsin siis vuokrasopimuksen ENNEN kuin saaatoin hakea tukea KELA:lta. Päätöstä odotellessani siirsin sitten sähkösopimuksen ja kotivakuutuksen uuteen osoitteeeseen, hyvässä uskossa siihen ettää saan KELA:lta tuen, johon ei ollut periaatteellista estettä.

Kun päätös lopulta tuli, oli vuokrasopimus (ja muutkin sopimukset) ehtinyt astua voimaan, olin siis valmis maksamaan kuluvan kuun vuokran, kunhan KELA myöntäisi takuun vuokraravakuuteen. Tyrmistykseni oli suuri kun KELA:n päätös oli kielteinen. KELA ei myötänyt takausta 350€ vuokravakuuteen. Tämä EI OLISI maksanut KELA:lle mitään, ainakaan tämän muuton aikana, pelkkä KELA:n takaus olisi riittänyt.

Kyseinen hetki muutolle olisi ollut erinomainen, koska nykyinen asuntoni oli jo tuolloin myynnissä, enkä edelleenkään tiedä koska joudun muuttamaan. Lisäksi olisin hyötynyt uuden vuokranantajan tarjouksesta, jossa elokuun vuokra oli 0€.

Käteen jäi kodista, asunnosta johon olisin muuttanut, ainoastaan laskuja. Kalliimpi sähkösopimus, jouduin tekemään uuden, koska vanha oli siirretty uuteen osoitteeseen eikä sitä voinut enää sisrtää takaisin. Ja kallimpi kotivakuutus, samasta syystä. Lisäksi minun tulee maksaa asunnosta, jonka avaimia minulla ei ole koskaan ollut ja jossa en ole käynytkään (paitsi katsomassa välittäjän kanssa alkukesästä) yli 1700€. Kaikkine kuluineen, mukaan lukien sopimusrikkomusmaksu, koska irtisanoin vuokrasopimuksen ennen kuin olin asunnossa asunut vuoden.

Voisiko Suomessa siirtyä päätöstenteossa positiiviseen malliin, jossa mietitään enemmän miten ihmistä voidaan parhaiten auttaa, sen sijaan että hakemalla haetaan syitä hylätä hakemus? Ihmisen sen hetkistä elämäntilannetta tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä tekemään häntä tukevia päätöksi, ei heittää kapuloita rattaisiin.

Olisi paljon mielekkäämpää tukea niitä tarpeita, jotka vievät elämässä eteenpäin, kuin yrittää pitää ihminen mahdollisimman kurjassa asemassa, josta ei ole ulospääsyä. Tulisi myös paljon halvemmaksi tukea ihmisiä pyrkimyksissä tulla toimeen omin voimin, kuin pysyä passiivisesti yhteiskunnan elätettävänä.

Mutta on tietysti helpompaa antaa kuopassa olevalle lapio ja ohjeistaa kaivamaan kuoppa riittävän syväksi, jotta tarvitaan kauhakuormaaja ja kymmenen hengen tiimi kaivamaan kuopassa olija ylös kuopasta. Ja urakoitsija kiittää!

Jos olisin viime kesänä päässyt muuttamaan asuntoon, jonka tunsin kodikseni käydessäni sitä katsomassa, olisivat luottotietoni kunnossa, eikä minulla olisi 1700€ ulosottovelkaa maksettavana. Lisäksi kyseinen asunto olisi erinomaisella paikalla nykyisten opiskelujeni kannalta. Mutta eihän Suomessa päätöksiä tehdäkään järjen, vaan sääntökirjan mukaan.

Hyvää kevättä kaikille!